Tänä kesänä sain olla maalla metsän keskellä. Pisin yhtämittainen aika oli kolme viikkoa. Matkustimme junalla ja läheisemme tulivat avuksi liitäntäkuljetuksissa.
Vähän toistakymmentä kilometriä oli lähimpään kauppaan. Lähin naapuri oli jo kilometrin päässä. Alueella asuu paikallisten metsämiesten mukaan neljä karhua, joten siellä ei yleensä uskalleta olla marjametsässä. Emme nähneet yhtään karhua, mutta luultavasti eräs outo ääni oli karhun ääni. Kettu vieraili pihamaalla. Lintulajeja oli paljon. Käärmeitä oli myös, mutta itse en nähnyt yhtään, muuten kuin että minut kutsuttiin paikalle.
Meillä ei ollut mukavuuksia, mutta ystäväni kantoi veden lähteestä parinsadan metrin päästä. Vettä kului paljon, sillä keittelimme mehuja kymmeniä litroja ja minä nautin juomalla hyvää lähdevettä täysin siemauksin.
Polkupyörä oli hyvä apu ympäristöopissa ja kauppareissuissa.
Kulkueen viimeinen auto tuli ensimmäiseksi. Tosin oli siellä poliisiauto perässä.
Floristit ovat koristelleet kukkaisviikkojen kulkueautoja. Kukat myytiin huutokaupalla avajaisten päätteeksi ja rahat lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.
Auringonnousu on kiehtova innoittaja uudelle päivälle.
Sisilisko tarkkaili tulijoita rappusten raosta ja yhtäkkiä se livahti rappujen alle.
Junaa odotellessa sai seurata vaunujen lastausta.
Tällä 2738 dieselveturin vetämällä junalla jatkoimme matkaa Haapamäeltä Ähtäriin.
Tampereelta kulki vain yksi yksikkö Haapamäelle.
Höyryveturivanhus 953 on päässyt vanhuuden hoitoon Haapamäen asemalle lähelle veturipuistoa.
Ruusutarhaa kukoistuksessaan Hatanpäällä. Kimalaiset nauttivat olostaan ruusumettä juodessaan. Hatanpäänpuiston historiaa ja nykypäivää