lauantai 18. syyskuuta 2010
torstai 16. syyskuuta 2010
Rakkauden lukot
Tuntui romanttiselta, kun näin Patosillan aitaan kiinnitettyinä rakkauden lukkoja. Nuoret avioparit ovat sinetöineet omalla, kansainvälisellä tavalla liittonsa. Sormukset ovat sen liiton merkkeinä nimettömässä sormessa... ja minkä Jumala on yhdistänyt sitä ei ihminen voi erottaa.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Sieniryppäitä
Ei tarvitse kuin kääntää katseensa maahan, niin löytyy monenlaisia kauniita kuvauskohteita... Kanttarelliryppäät ehdin aina poimia, ennenkuin tulee kamera mieleen. Luonnon kasveilla ja sienillä voi värjätä vaikka lankoja mitä ihanimmiksi pehmeiksi sävyiksi. Tulee hyvä mieli, kun nuoret ovat ruvenneet harrastamaan kasvivärjäystä ja käsitöiden tekemistä.
Kimalaisten paini
Eräänä päivänä pisti silmiini kaksi kimalaista asfaltilla. Seurasin ystäväni kanssa pitkään niiden taistelua keskenään. En ole koskaan aiemmin nähnyt näin kovaa taistelua, sillä niillä oli kovat otteet ja paini näytti raa´alta. Sitä paitsi ne näyttivät muutenkin oudoilta otuksilta. Toivoisin, että saisin näistä ötököistä lisätietoa.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
perhoset
Nämä perhoset olivat kuin kaarnanpala ikkunanpokassa. Väritys näytti siltä, kuin perhonen olisi ollut kolmikerroksinen, mutta se ei ollut. Täytyi katsoa monta kertaa, että itsekin uskoi. Jokin mittariperhonen ilmeisesti. Olisi kiva kuulla oikea nimi.
Suruvaipan sain vain kuolleena tienpenkalta kiinni kuvaani, vaikka niitä lenteli pihassa paljon. Tuo toinen ei avannut minulle siipiään.
Tämä taas näytti kuolleelta lehdeltä, mutta mikä on nimi?
aamuhetket
Otin tämän kuvan talon rappusilta ja saunan katto pilkistää herukkapensaitten yllä.Tästä muutama metri vasemmalle naapuri oli keväällä nähnyt karhun. Minulta se jäi näkemättä tänäkin kesänä. Tällä alueella asuu useita karhuja. Arkoja ne tuntuvat olevan, kun ei yksikään näyttäytynyt.
Ensimmäisen kerran elämässäni sain nähdä tänä kesänä maalla ollessani lähes joka aamu auringonnousun, sillä aamu-unisena olen harvoin hereillä auringonnousun aikaan. Oli kiehtovaa seurata minuutti minuutilta värien muuttumista ja aamuhetkien leikkiä valolla ja varjoilla. Jokainen minuutti kaikki muuttui täysin erilaiseksi. Joskus vahva sumu peitti tienoon. Kamera kädessä kiertelin pihamaalla ja nappailin kuvia silmien levätessä maisemassa. Tässä muutama hetki vangittuna pieneen kameraani, jonka sain tyttäreltäni käytettynä, koska hän osti paremman.
Aamusumua oli kiva seurata, sillä aluksi se oli niin paksu, etteimitään näkynyt läpi. Nurmikon kosteus helmeili lehdillä auringon kanssa kilpaa.
