Eräänä iltana kuljeskelimme Näsinkalliolla ja päädyimme Tallipihalle.
Ainakin ulkokahvila oli avoinna ja musiikkiakin oli oikein livenä. Hetken vain kuuntelimme, vaikka oli mukavaa kuultavaa. Vanha
torvi, en tunne mikä torvi, ja kitara soivat kauniisti miesten käsissä. Mieli olisi tehnyt kuunnella kauemmin, mutta koti kutsui jo pitkän päivän jälkeen. Kahvilasta olisi toki saanut herkullista syötävää olon vahvistamiseksi, mutta tällä kerralla jäi toiseen kertaan.
 |
| Taustalla Finlaysonin kirkkoa, joka on lasten kirkko ja suosittu vihkikirkko. |
Mikä lienee tämä rytmittäjä?
Kioskista myydään kahvia ja virvokkeita, tietenkin jäätelöä. Tuoleille oli varattu lammastaljoja pehmusteeksi ja lämmikkeeksi. Vasemmalla mies taisi keskittyä runoilijatyöhönsä, sillä Tampereella oli myös runoviikko. Näsinkalliollakin istui joku samassa asennossa, keskittyneesti mietteliäänä, lehtiönsä ja kynänsä kanssa.
Hevonen oli jo lopettanut työnsä ja nautti ansaitusta levosta syöden apetta.
Myyntikojut olivat pääosin kiinni. Jokaisen kojun luukussa oli erilainen vaneriveistos hevosesta.
Yksi myyntikoju oli avoinna.
Tallinpiha elää.
VastaaPoistaTuristit poikkeavat ja samaan aikaan Tamperelaisetkin vasta löytävän mukavan paikan poiketa jäätelöllä tai kahvilla.
Tallipiha on todella monipuolisesti elävä paikka kesät ja talvet. Voisi sanoa tampereaisten olohuoneeksi, sillä siellä viihtyvät niin lapset, kuin aikuisetkin.
VastaaPoistaTallipiha on yksi Tampereen helmistä. Olin siellä juuri veljentyön kanssa ja emme olisi raakineet pois lähtea.
VastaaPoista