Lapsuuskodissani juhannuksen viettoon valmistauduttiin siivoamalla koti perusteellisesti. Matot oli pesty keväällä pellon pientareella sulamisvesillä ja ne tuoksuivat ihanan raikkailta juuri juhannukseksi maalatuilla lattioilla. Jopa tuvan yläosan tapetitkin saatettiin uusia juhannukseksi. Saunavastat oli ehdottomasti oltava valmiina koko vuodeksi juhannukseen mennessä.
Äidin ollessa navettatöissä, me lapset usein leikittiin maalattua lattiaa muulloinkin, jolloin kuljettiin ympäri huonetta koskematta lattiaan. Keskelle lattiaa oli sovittu erikseen maalattu alue, joka vain täytyi muistaa, muuten sai sakot, joita laskettiin. Isoveli ja hänen kaverinsa yrittivät huijata minua nuorempaa ja pienempää, jos olivat häviöllä, sillä leikissä piti paljastaa se, joka koski maalattua osaa. Hauskaa oli kuitenkin ja opin pitämään puoliani.
Juhannuskoivut tuotiin ulko-ovelle rappusten viereen ja kukat haettiin kedolta tai pihapensaista sisälle maljakkoon. Aattona tietenkin saunottiin ajoissa ja kylvettiin ehdottomasti tuoreilla vastoilla. Aattoiltana oli tärkeää, että kaikki yhdessä kiivettiin lähivaaralle, josta näkyi kaksi kylää ja vaaralla laskettiin eräänlaisena kilpailuna, montako Suomen lippua löytyi talojen pihoilta liehumasta. Palattuamme paistettiin lättyjä. Juhannusyönä nuoret neidot halusivat tehdä juhannustaikoja, mutta ne olivat vähän salaisia juttuja. Juhannus oli vähän mystinen juhla.
Joskus menimme kummisetäni mökille joen varrelle. Siellä oli kylältä haettu pelimanni hanurinsa kanssa. Rannassa poltettiin juhannuskokko ja laulettiin yhdessä musiikin tahdissa kesälauluja ja lopuksi oli piirileikkejä ja tanssia. Siinä vaiheessa me äidin kanssa yleensä lähdettiin kotiin. Äiti vähän vierasti liiallista ilonpitoa, vaikka olikin huumori-ihminen.
Juhannuspäivänä sitten olimme kirkossa. Iltapäivällä käveltiin pari kilometriä joen rannalle tai Höytiäisen upealle hiekkarannalle mentiin polkupyörällä uimaan ja oleskelemaan. Naapurin perheen lapsia oli usein mukana uintireissuilla. Rannalla keitettiin nokipannukahvia ja nautittiin olostamme.
Ihania muistoja! Niistä huokuu lämpö ja rakkauden ilmapiiri. Ahkeruus, velvollisuudentunto, ilonen mieli olisivat kovasti haussa tänään...
VastaaPoistaJuhannus keskikesän juhlana oli suvun leppoisaa yhdessäoloa. Naapurin isäntä kävi aattona joskus kaupungissa ja minäkin sain osani lapsille tuodusta jäätelöstä, joka oli pakattu hiilihappojäähän. Se se vasta juhlaa oli, kun kotona en ollut koskaan saanut jäätelöä.
PoistaSinulla on ollut ihana lapsuus ja koti. Samanlaisia muistoja minullakin on mun lapsuuden kodista . suursiivous ja lattioiden maalaus ym. askareet tutulta tuntuu juhannuskoivut porras pielessä , ja mikä juhla tunnelma oli ,onnellinen olo ! Voi miten kaipaan niitä aikoja kun yksin vietän juhannusta
VastaaPoistaJuhannus ja joulu ovat yksinäisyyden huippuja,ellei voi syystä tai toisesta mennä isompaan joukkoon. Nyt kaikki eristetään yksin asumaan,vain TV seurana. Kyllä niitä leppoisia aikoja kaipaa, kun naapuristakin huolehdittiin, Toivottavasti aletaaan meilläkin ymmärtää yhteisöllisyyttä. Iloa juhannukseesi!
VastaaPoistaNe lapsuuden juhannusmuistot ovat elävästi tallessa. Silloin kannettiin juhannuskoivut rappupieleen ja aurinko paistoi aina!
VastaaPoistaNiinpä, aurinko paistoi,vaikka välillä ukkosti. On ne muistot niin mukavia. Turvallista ja leppoisaa oli kaikin puolin.
VastaaPoista