Pieni tuulenpuuska ravisteli lumia oksilta kuusikossa
Tammen lehdet ovat tiukasti oksissa kiinni, näin Jumalakin pitää kiinni lapsistaan.
tiistai 28. tammikuuta 2014
lauantai 25. tammikuuta 2014
Arto Juurakko
Pari Arto Juurakon ihanaa runoa pohjalaisittain
Tasataharis
Hiihrettihin
hangelle kaks latua,
ku ei kumpikaa
halunnu sivakoora
erellä.
_
Muistan
Sun muistamisehen
en palijo
tarvitte.
Sun unohtamisehen
tarvitsen
usiamman rementian
Kopioi linkki, saat lisätietoa. Kannattaa tutustua
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&ved=0CC4QFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.minervakustannus.fi%2Fkirjailijat%2Findex.php%3Fkirjailija%3D335&ei=mT_jUv3SFfP1yAPazAE&usg=AFQjCNHOs1XsHzNoZjKuw-n0m5VubQBuGA&sig2=GQtWmj1K-02FF2yse3YThA&bvm=bv.59930103,d.bGQ
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Sushilounas
Kävin tyttäreni kanssa perinteisellä lauantailounaalla. Tällä kertaa se oli herkullinen buffetlounas Kuninkaankadun kävelykatuosuudella. Perinteemme alkoi jo noin 35 vuotta sitten. Silloin asuimme Hervannassa ja kävimme lauantaiostoksilla, jolloin oli edullistakin käydä yhdessä ulkona syömässä. Silloin olimme usein Saludissa, joka oli uusi ruokailupaikka. Saimme näin yhteistä aikaa hieman lisää, kun ei kotona tarvinnut arkiaskareisiin heti ruveta. Halusin olla tyttäreni kanssa viikonloppuna sataprosenttisesti läsnä, sillä viikot menivät työn ja iltaopintojen merkeissä. Otin kotona usein puhelimenkin pois seinästä, ettei kukaan voinut häiritä yhteistä aikaamme.
Palvelu oli ystävällistä. Kun kysyin saanko kuvata, niin minustakin otettiin kuva.
Katselin ympärilleni kaunista ravintolaa, että voisin ottaa kuvia, mutta kaikki pöydät olivat täynnä ja tuntui nololta ottaa kuvia ruokailijoista. Sitten yhtäkkiä kaikki lähtivätkin yhtaikaa pois.
.
Menen toistekin tänne, kun sopiva aika tulee.
tiistai 14. tammikuuta 2014
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Kävelyretken varrelta
Viikko sitten metsäpolun varsi näytti tällaiselta. Matkalla oli siellä täällä rippunen luntakin. Sininen hetki osui sähkölinjojen kohdalle. Pian näitä ilmalinjoja ei ole maisemassa, sillä niitä ollaan kaivamassa maahan jo lähistöllä. Sitten ei myrskyt katkaise sähkölinjaa, eikä ukkoset silvo pylväitä säpäleiksi. Pian tuossa kävelypolulla on hiihtolatu.
Mustarastas ja harakka
Ensimmäisenä talven pakkaspäivänä pihassa yllätti harakoiden lisäksi musta lintu. Pidin sitä ilman muuta mustarastaana, mutta eihän sillä ole keltaista nokkaa. Mikähän se voisi olla? Maasta maistuivat ruoantähteet ja niitä se nokki kaikessa rauhassa. Harakat vartioivat yllä omenapuussa, eikä se ollut niistä moksiskaan. Sitten, kun harakka lensi lähelle, niin se lensi heti pois.
Ainakin viisi harakkaa oli omenapuussa vartiossa, kunnes yksi laskeutui alemmas kepin nokkaan. Kuvaa ottaessa olivat harakat, joita pitäisi olla viisi kuvassa, niin hyvin minua piilossa oksien takana, että vain nuo kaksi näkyvät. Tiedän vain paikat. Harakka-asetelma on sama jokaisena päivänä.Yksi on ylhäällä korkealla ja muut siellä täällä. Lopulta muut laskeutuvat alas pihaan ruokailemaaan, vain korkealla oleva jää vartioon. Jos hyvin varomattomasti lähestyy ikkunaa, tulee käsky ylhäältä ja linnut lentävät heti pois. Silloin ei kannata jäädä kyttäämään, sillä voivat olla koko päivän poissa. Kun seuraa aamuhämärän juuri hälvetessä, niin voi melko rauhassa seurata, mutta kuvaaminen onkin sitten toinen juttu.
Huomasin kuvassa toisenkin harakan. Linssilude lennossa!
perjantai 10. tammikuuta 2014
Silkin vanhaa valmistusprosessia mattotehtaalla Turkissa
Kiinalaiset ovat osanneet valmistaa silkkiä jo 2600 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Silkkiperhosen toukkien kotiloista, kokongeista, liotetaan ohuenohut silkkilanka.
Kiinassa käydessäni minulla oli mukana kokongi mallina ja tulitikut, että voin testata, onko silkki aitoa. Ei myyjä anna
polttaa keinosilkkejään. Aidon kyllä erottaa hyvin polttokokeen jälkeen. Muuten menee osaajakin vipuun, niin hyvin keinosilkit tehdään, ettei silmä erota.
16 -vuotias tyttö oli nopea matonsolmija.
Silkkiäisperhosen toukkien kotiloita vesialtaassa, josta silkkilankoja miehen harjassa satoja säikeitä. Siinä me sitten ihmetellään ja kameroinemme.
Silkkisäikeet erotellaan vyyhdiksi.
Autonkuljettaja odotteli meitä tehdaskäynniltä.
Silkkimaton voi teettää vaikka omasta taulustaan. Tässä valmistuu Mona Lisa huippuosaajan solmimana.
Mielenkiintoista tietoa silkistä
Tiesitkö
- että silkistä valmistettu köysi kestää enemmän painoa kuin saman paksuinen metallista valmistettu köysi?
- että puoli kiloa toukkia syö elämänsä aikana 12.000 kg mulperipuunlehtiä?
- että silkkiperhonen syö kuoriutumiseensa asti mulperipuunlehtiä 40.000 kertaa omaan painoonsa nähden?
- että kokongin (silkkiperhosen toukan kotelokuopan) rihmojen leveys on keskimäärin 20 um?
(um= mikrometri eli 1 miljoonasosa metriä) - että yhtä raakasilkkikiloa kohti tarvitaan jopa 10 kg kokongia?
- että kokongin rihman pituus voi olla jopa 4000 metriä?
- että noin kolmeen silkkikiloon tarvitaan yli 25 mulperipuuta?
- että yksi silkkiperhonen voi kutoa jopa 15 metriä minuutissa?
- että silkkiperhosen paino lisääntyy sen syntymän jälkeisinä neljänä ensimmäisenä viikkona jopa 12.000 kertaiseksi?
- että silkkiperhosen koko suurenee syntymänsä jälkeisinä neljänä ensimmäisenä viikkona jopa 25 kertaiseksi?
- että yhteen silkkimekkoon tarvitaan melkein 70 kiloa mulperipuunlehtiä?
Ei siis mikään ihme, että silkkiä pidetään yhtenä maailman arvokkaimmista kangaskuiduista.
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Kyläkauppa Tuurissa
Lisäänpä tähän vielä kuvan ulkopuolelta Tuurin ruokapuodista ja hotellin vastaanotosta. Junaseisake on tässä kohdalla ihan lähellä.
Poikkesin kyläkaupassa, jossa ei tarvii paljoa kielitaitoa, on niin hyvät kansainväliset merkit tuotteista. Mutta miten kaupunkilaiset pärjää?
tiistai 7. tammikuuta 2014
Kaukopartio -elokuva
Olin Ähtärissä katsomassa eteläpohjanmaalaisten tekijöiden ensimmäistä pitkää elokuvaa. Se oli puhutteleva ja uudesta näkökulmasta tehty osin fiktiivinen pala sotahistoriaamme. Ohjaaja ja näyttelijöitä oli paikalla esittelemässä produktiota ja saimme keskustella heidän tunnoistaan kuvan suhteen. Kannattaa katsoa.
Kiitokset teille tekijät:
Ohjaaja Harri J. Rantala, näyttelijät Hannu Rantala, Eerik Kantokoski, Ali Ahovaara, Eeva Putro ja Kalevi Haapoja.
lauantai 4. tammikuuta 2014
Nivea ja Eucerin
Nivea -voide on ollut tuttu niin kauan, että luulin sitä suomalaiseksi tuotteeksi. Kun näin tämän liikkeen Berliinissä viime kesänä ihmettelin näkemääni. Tyttäreni totesi, että Niveahan on saksalainen tuote, tietysti sillä on täällä liike. Siispä tutkimaan. Totesin, että monia muita saman tehtaan tuotteita on kuulunut kotini käyttövoiteisiin.
Eucerin aurinkovoide pelasti minut keväisiltä ihon punoituksilta. Allergisena ja erittäin herkkäihoisena olin juossut lääkärissä ja kokeillut kaikkea, kunnes menin Allergia- ja astmayhdistyksen toimistoon Terhin luo punanaamana kevään ensi auringonsäteiden vilahdettua. Eihän siellä ollut mitään uutta. Terhi otti kuitenkin tarmokkaana ihmisenä puhelimen ja soitti johonkin ja kertoi minun ongelmastani. Sieltä luvattiin lähettää minulle suoraan kotiin kokeiltavaksi voidetta. Se oli silloin uusi Eucerin -merkkinen aurinkovoide. Suojakerroin oli korkea, en muista mikä. Kotiin tulikin ihan normaalin kokoinen pullo. Innokkaana kokeilin, ja kas, punaisuus katosi ja ihottuma kasvoista, joka oli ehtinyt tulla. Minustahan tuli tuotteelle ehdoton käyttäjä. Siitä lähtien nämä tuotteet ovat kotonani aina valmiina käyttöön. Kiitos Terhi ja kiitos Nivea ja Eucerin -tuotteille.
