Mustarastas ja harakka

Ensimmäisenä talven pakkaspäivänä pihassa yllätti harakoiden lisäksi musta lintu. Pidin sitä ilman muuta mustarastaana, mutta eihän sillä ole keltaista nokkaa. Mikähän se voisi olla? Maasta maistuivat ruoantähteet ja niitä se nokki kaikessa rauhassa. Harakat vartioivat yllä omenapuussa, eikä se ollut niistä moksiskaan. Sitten, kun harakka lensi lähelle, niin se lensi heti pois. 

Ainakin viisi harakkaa oli omenapuussa vartiossa, kunnes yksi laskeutui alemmas kepin nokkaan. Kuvaa ottaessa olivat harakat, joita pitäisi olla viisi kuvassa, niin hyvin minua piilossa oksien takana, että vain nuo kaksi näkyvät. Tiedän vain paikat. Harakka-asetelma on sama jokaisena päivänä.Yksi on ylhäällä korkealla ja muut  siellä täällä. Lopulta muut laskeutuvat alas pihaan ruokailemaaan, vain korkealla oleva jää vartioon. Jos hyvin varomattomasti lähestyy ikkunaa, tulee käsky ylhäältä ja linnut lentävät heti pois. Silloin ei kannata jäädä kyttäämään, sillä voivat olla koko päivän poissa. Kun seuraa aamuhämärän juuri hälvetessä, niin voi melko rauhassa seurata, mutta kuvaaminen onkin sitten toinen juttu. 

Huomasin kuvassa toisenkin harakan. Linssilude lennossa!