Istun junassa. Vaunussa on 52 paikkaa, joista 27:ssä istuu joku. Mitä liikkunee kunkin ajatuksissa,kun useimmat heistä ovat valinneet ikkunapaikan. Joku pelaa pasianssia tietokoneella, toisella on kirja kädessään.Vähän kuuluu puheensorinaa, arvuuttelua pysähdysasemasta. Ollaan Parkanossa. On lämmin, aurinkoinen päivä, mutta edessä näkyy tummanpuhuvia pilviä. Huomasin, että sateenvarjoa ei ole mukana. Toivon kuitenkin, että voin vaihtaa junaa kuivana. Perillä odottaa tänään pyydystetyt, paistetut tai savustetut ahvenet. Olisinpa tiennyt vähän aiemmin, niin olisin jättänyt lounaan väliin. 10 min on kulunut pilvien huomaamisesta, kun alkoi satamaan. Hyvä täällä kaksikerrosvaunussa on istua. Olen aina pitänyt junalla matkustamisesta.
Lapsuudessa oli hauskaa päästä junamatkalle. Tuskin juna pääsi liikkeelle, kun äidin piti ottaa eväät esille ja rupesimme syömään. Olin kova juomaan maitoa ja siksi oli mukana litratolkulla maitoa, vaikka olimme matkalla isoon maataloon kylään. Äidin mielestä olisi ollut häpeällistä pyytää lapselle maitoa. Vahvat luut ovat siitä palkkana. Tietenkin olen liikkunut myös paljon. Nyt voi matkalla mennä ravintolavaunuun, josta saa kohtuuhintaisen, hyvän aterian. Vesipullon pidän aina mukana. Matka menikin mukavasti näppäillessä tämän kännykän pieniä kirjainruutuja, sillä tämä minusta tosi hidasta.
Sade jäi taakse ja pian on junanvaihdon aika.
torstai 12. toukokuuta 2011
lauantai 7. toukokuuta 2011
Pelle Hermanni, Suomenselän teatterin esitys Ähtärissä helmikuussa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)