Kuvan ottanut Liliann Keskinen |
EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN 2: 1-20
Siihen
aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli
toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja
tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki
menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin
myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni
verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä
hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa
Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli
Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän
kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa
majapaikassa.
Sillä
seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä
heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi
heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää
pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko
kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt
Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te
löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla
hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka
ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan
on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän
rakastaa.
Kun
enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat
toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on
tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät
kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi
seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli
lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat
ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli
tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet
palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat
kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.