Sivut

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Siilit




On mukavaa  seurata siilien elämää, kun ne iltahämärässä tai auringon noustessa tulevat ruokakupille. Nuo kaksi siiliä pitivät kovaa tuhinaa ja tönivät toisiaan, mutta yhteisymmärryksessä ruoka maistui.

Eräs Suomen parhaista neurologeista sanoi kerran, että parasta terveydenhoitoa on perheen yhteinen ilta-ateria ja se tuntui todella hienolta ajatukselta ja uskon sen pitävän paikkansa. Siiliparikin käy yhdessä ruokailemassa 

Tämä alimmainen siili on Virossa Tartossa, Siilitien päässä. Siilitiellä asui ystäväni.

torstai 9. kesäkuuta 2011

kevään ensimmäiset kyyt



 Menimme keväällä ensimmäisen kerran tutustumaan mökkielämään kävellen routivaa tietä pitkin.  Lumi oli jo sulanut osittain metsästä. Aurinkoinen, lämmin päivä oli saanut myös käärmeet liikkeelle. Jos olisin ollut yksin, en olisi huomannut ollenkaan käärmeitä, sillä niillä on hyvä suojaväri mättäisiin nähden. Menomatkalla kyyt olivanat rullalla, mutta palatessa kiemurtelivat  tyytyväisinä ilmeisesti pesänsä lähellä, sillä ne olivat lumen saartamina. Lieneekö yksi luonut nahkansa, vai onko tuossa poikasiakin? Arvoitusta minulle. 
En ole ikinä nähnyt itse luonnossa käärmettä, mutta joku edelläkulkija sanoo pelonsekaisin tuntein. Kävelen yksin ilmeisesti niin raskain askelin, että kiemurtelevat pakoon. 
Näissä kuvissa ei näy lunta, mutta lunta oli ihan vieressä.


keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

torstai 12. toukokuuta 2011

matkalla

Istun junassa. Vaunussa on 52 paikkaa, joista 27:ssä istuu joku. Mitä liikkunee kunkin ajatuksissa,kun useimmat heistä ovat valinneet ikkunapaikan. Joku pelaa pasianssia tietokoneella, toisella on kirja kädessään.Vähän kuuluu puheensorinaa, arvuuttelua pysähdysasemasta. Ollaan Parkanossa. On lämmin, aurinkoinen päivä, mutta edessä näkyy tummanpuhuvia pilviä. Huomasin, että sateenvarjoa ei ole mukana. Toivon kuitenkin, että voin vaihtaa junaa kuivana. Perillä odottaa tänään pyydystetyt, paistetut tai savustetut ahvenet. Olisinpa tiennyt vähän aiemmin, niin olisin jättänyt lounaan väliin. 10 min on kulunut pilvien huomaamisesta, kun alkoi satamaan. Hyvä täällä kaksikerrosvaunussa on istua. Olen aina pitänyt junalla matkustamisesta.
Lapsuudessa oli hauskaa päästä junamatkalle. Tuskin juna pääsi liikkeelle, kun äidin piti ottaa eväät esille ja rupesimme syömään. Olin kova juomaan maitoa ja siksi oli mukana litratolkulla maitoa, vaikka olimme matkalla isoon maataloon kylään. Äidin mielestä olisi ollut häpeällistä pyytää lapselle maitoa. Vahvat luut ovat siitä palkkana. Tietenkin olen liikkunut myös paljon. Nyt voi matkalla mennä ravintolavaunuun, josta saa kohtuuhintaisen, hyvän aterian. Vesipullon pidän aina mukana. Matka menikin mukavasti näppäillessä tämän kännykän pieniä kirjainruutuja, sillä tämä minusta tosi hidasta.
Sade jäi taakse ja pian on junanvaihdon aika.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Pelle Hermanni, Suomenselän teatterin esitys Ähtärissä helmikuussa


Pelle Hermannin morsian.
Lipunmyjillä oli ainakin hauskaa.
Voimanainen Ursula valloitti Pelle Hermannia.
Leijonankesyttäjällä oli pitkä ruoska, jolla se läimäytteli ja tohtoriakin tarvittiin.

Tällaisia esityksiä pitäisi olla enemmän. Lapset innostuvat jopa mukaan vuorosanoihin ja aikuisillakin on hauskaa.