Ähtärin keskustassa

Piipahdimme keskustasta katsomaan talvista Ouluveden  rantamaisemaa ja poikkesimme dallaspullakahvilla uudistetussa linja-autoaseman kahviossa.

Ähtärinsalmella

Jalkahoidossa

Olin käynyt Salon Violetassa aikaisemmin hieronnassa ja tulin puhuneeksi paksuista varpaankynsistä, joita ei omilla välineillä saanut leikattua, mutta apu olikin lähellä. Uusi aika ja sitten alkoi tapahtua. Kipin kapin jalkahoitoon. Enpä tuota arvannut mikä minua odotti. Sama hierontapöytä olikin muuttunut lepolasseksi. Ensin jalat lämpimiin turvepaketteihin ja lämpimään veteen. Sitten Eija laittoi hartioilleni lämpöpakkauksen. Käsille hieronta ja rasvaus, jonka jälkeen jalat saivat huolellisen kunnostuksen hierontoineen päivineen. Ei jääneet kynnet paksuiksi eikä pitkiksi ja iho oli kuin vauvalla. Jalkapohjat rupesivat hieronnassa kutisemaan, kun ylimääräiset kuivat kerrokset oli rapsutettu pois. Lieneekö unohtunut itseltä kunnon harjaus jalkojenpesussa rasvauksen yhteydessä, tiedä häntä. Kaksituntinen meni kuin siivillä. Hoitoturve oli kotimaista Lehtosuon turvetta, lisäaineetonta 100 % aitoa luonnontuotetta. 

Kyllä oli kevyt kävellä kotiinpäin kaupungille. Ihmettelin illalla, kun nilkat eivät olleet yhtään turvoksissa, että onkohan hoidolla ollut siihen osaa? Sitä jäin miettimään. 

Kesä tulee ryskyen

 Kuului pamaus, kun yhtäkkiä katolta olivat lumet laskeneet alaspäin toista metriä yli katonräystään. Kattoa vasten oli yli 10 sentin paksuinen jääkerros. Onneksi oli yö, eikä ketään ollut kohdalla. Nimittäin...

Tässä se kattolumi on viidentoista minuutin kuluttua pamauksesta ja se tulikin valtavalla rysäyksellä. 

 Metsässä oli jo pälviä aurinkoisilla paikoilla.

Jääpuikkojen tekemää taidetta

Tämä taideteos oli muodostunut lumikasan päälle.

Piparkakkutukki

Tähän aikaan on teiden varsilla ja radan vaunujen lastauspaikoilla tukkipinoja odottamassa kuljetusta  jalostukseen.

Tuntui mukavalta, kun silmiini suorastaan hyppäsi piparkakkutukki, jonka kuvasin. Luojamme on mahtava muotoilija! 

Pääsiäiskonsertti Ähtärin kirkossa

Menimme hyvissäajoin kirkolle, kun tiesimme parkkipaikan tulevan ahtaaksi alkamisajan lähetessä. Aurinko oli sulattanut ja hienosti vesi oli haihtunut lammikoista eilisen jälkeen. Konsertin järjesti seurakunnan kanssa yhteistyössä Auttavat kädet -yhdistys. Aloitimme virrellä Käy yrttitarhasta polku ja lopetimme virteen Päivä vain ja hetki kerrallansa.  Solisteina olivat mm. Maarit Jussila, Heikki Mäntyniemi, Jussi Palmroth, Pekka ja Riitta Roth, sekä Rainer Roth. Ihme kyllä, laulut olivat minulle pääosin outoja. Puolitoista tuntia hurahti nopeasti kauniiden hengellisten laulujen parissa. Olisin kuunnellut paljon kauemmin solisteja, joita harvoin saa kuulla. Juhlapuheen piti Paula Soininen ja tilaisuuden juonsi Viljo Koivisto. Konsertti on jo muodostunut perinteeksi, sillä nyt oli tilaisuus viidennen kerran toisena pääsiäispäivänä.

 Ensi vuonna taas, näin toivon.

Muutama talvinen kuva matkan varrelta