Leukaluut (Lut)

Leukaluiden seisakkeen viimeinen päivä 27.5.1989

.

Viimeisestä pikkuseisakkeilla pysähtyvästä junasta, klo 16.15 Tampere - Pori, Leukaluiden seisakkeelle jätettiin pöytä eräälle saaren mökkiläiselle. Junaa odotellessa meillä oli mukava, mutta haikea tunnelma. Juna oli vartin myöhässä.

Viimeinen Leukaluilla pysähtyvä juna klo 11.15 Porista Tampereelle sai kyytiinsä tyttäreni Joannan

Junanvuorot sopivat mukavasti työvuoroihini, joten sain käydä junalla kesäisin työssäkin. Harmitti, koska työmatka vaikeutui minulle, autottomalle. 

Seuraavana päivänä laituri poistettiin kokonaan kyltteineen. Leukaluut seisakkeena on nyt historiaa.

Herra Harakka

Harakka huttua keittää

hännällänsä hämmentää, 
nokallansa maistaa. 
Antaa tälle pojalle, antaa tälle pojalle, antaa tälle pojalle, antaa tälle pojalle, mutta tämä pieni poika jäi ilman.. 

Harakka lähti kaivolta vettä hakemaan. 
Löytyi kivi, 
löytyi oja 
ja sieltä se kaivo löytyi!!



Toinen versio;

Harakka huttua keittää, 
hännällänsä hämmentää, 
käyttää sulka kämmentään 
ja suolat joukkoon heittää. 
Hyppää kivelle, hyppää kannolle, 
lentää suuriin puihin. 
Hups, vaan kupperiskaa. 
ja puurot toisten suihin! 
(laulu: keitä vauvan kämmenelle, 
heitä suola läpsyttäen kämmentä, 
hyppäytä vauvaa kainaloista, 
kutita suulla masua) 


tai kolmas

Harakka huttua keittää, 
hännällänsä hämmentää, 
pyrstöllänsä puistelee, 
nokallansa koittelee, 
panee suolaa, 
panee sokeria, 
antaa tälle, 
antaa tälle 
antaa tälle 
antaa tälle, 
-tälle ei annakaan! 
(loru, keitetään puuro lapsen kädelle 
ja syötetään sormille) 

Syötävää löytyy

Lumi ei kestä edes harakan painoa, kun jalat ovat uponneet

Puhdasta olla pitää pehmeässä lumessa. Komea harakka upposi ja siivet pöllyttivät lunta. 

Erään saunan profiili

Maanantaiaamuna kotini ikkunoista ja parvekkeelta

Aamuinen auringonnousu on minulle, aamu-uniselle, harvinaista herkkua. Nyt heräsin juuri sopivaan aikaan. Auringonvalo lakaisi maiseman kevyeksi ja pehmeäksi silmäniloksi. Kuinkas sattuikaan, että vain kännykkä oli ladattu ja sain siihen muutaman kuvan, ennenkuin valo latautui tasaiseksi ja heleytti koko taivaan siniseksi.

Katoavaa Tampereen maisemaa

Seinäjoen sairaalan pääovi ja ympäristöä

Kauneutta rappukäytävässä

Kunpa tämän päivän rakentajat vaivautuisivat koristelemaan talot. Harmi vain, että 

kaikki vanha annetaan rapistua ja puretaan sitten pois, "kun tulee kalliimmaksi entisöidä kuin rakentaa uutta."

Onneksi vanhaa Milavidaa ruvettiin vihdoin kunnostamaan. Toivottavasti se saadaan arvoiseensa käyttöön. Esimerkiksi siihen voisi tulla tamperelaisten kirjailijoiden museo. Meillä on hienoja taiteilijoita kirjallisuuden alalla. Annetaan heille oikea kunnianosoitus. 

Tulisi todellinen taidematkailijoiden magneetti. Sara Hildenin  museo olisi lähellä Särkänniemen rannassa, kuten tähänkin asti hänen itsensä toivomallaan paikalla, josta olisi helppo tulla ylös Milavidaan. Sen puisto ja Näsijärven kauniit maisemat ja museon anti. Nuoret ja lapset voisivat nauttia rauhassa Särkänniemessä ja tulla sieltä mukaan Milavidan tunnelmaan. Pikkubussi kuljettamaan.

 Lähellä olisivat myös työläismuseokorttelin idylliset pihat ja Tampereen taidemuseo. Tallipiha, Finlaysonin kirkko ja... eihän näitä edes pysty luettelemaan. Joka tapauksessa jokaiselle jotakin pienellä alueella. Mikä sen ihanampi Tampere!