Sivut

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Jalkahoidossa

Olin käynyt Salon Violetassa aikaisemmin hieronnassa ja tulin puhuneeksi paksuista varpaankynsistä, joita ei omilla välineillä saanut leikattua, mutta apu olikin lähellä. Uusi aika ja sitten alkoi tapahtua. Kipin kapin jalkahoitoon. Enpä tuota arvannut mikä minua odotti. Sama hierontapöytä olikin muuttunut lepolasseksi. Ensin jalat lämpimiin turvepaketteihin ja lämpimään veteen. Sitten Eija laittoi hartioilleni lämpöpakkauksen. Käsille hieronta ja rasvaus, jonka jälkeen jalat saivat huolellisen kunnostuksen hierontoineen päivineen. Ei jääneet kynnet paksuiksi eikä pitkiksi ja iho oli kuin vauvalla. Jalkapohjat rupesivat hieronnassa kutisemaan, kun ylimääräiset kuivat kerrokset oli rapsutettu pois. Lieneekö unohtunut itseltä kunnon harjaus jalkojenpesussa rasvauksen yhteydessä, tiedä häntä. Kaksituntinen meni kuin siivillä. Hoitoturve oli kotimaista Lehtosuon turvetta, lisäaineetonta 100 % aitoa luonnontuotetta. 
Kyllä oli kevyt kävellä kotiinpäin kaupungille. Ihmettelin illalla, kun nilkat eivät olleet yhtään turvoksissa, että onkohan hoidolla ollut siihen osaa? Sitä jäin miettimään. 







3 kommenttia:

Sulo Heinola kirjoitti...

Kyllä nykyajan jalkahoitajat osaavat hoitaa vanhoja käppyräkynsiä.
Turvehoitokin on nykyaikaa ja turvetta kyllä riittää.

ritvaliisa kirjoitti...

Turve oli sieltä Ähtäristä peräisin.

Sulo Heinola kirjoitti...

Täällähän sitä riittää.