Lähdimme uteliaina seuraamaan kylttiä; korpikirjasto. Opastauluina oli linnunpönttöjä lukuviitteineen. Ajattelimme jo, että sehän se kirjasto onkin. muistuttaa kirjoista luonnon keskellä metsätien varrella, sillä siinä oli jo ideaa.
Olimme pahasti väärässä. Vastaan tuli aukio, jonka reunalla mielenkiintoisen näköinen, hirsinen talorykelmä avoimen, suuren portin takana. Esittelijä juoksi meitä vastaan parkkipaikalle toivottamaan tervetulleiksi. Hän vei meidät kirjastotaloon, jossa ihmeteltävää riitti. En ole koskaan kokenut tällaista leppoisaa ilmapiiriä missään nähtävyyspaikalla. Oikea kirjasto tämä on, sillä kirjoja voi lainata. Luovuus on ollut huipussaan talojen rakentajalla ja suunnittelijalla. Materiaaleja oli käytetty luovasti. Isäntä, Ilari Kotimäki, oli itse paikalla esittelemässä meille historiikin ja tulevaisuudensuunnitelmia, joiden toivon toteutuvan. Kahvit sämpylöineen joimme lähtiessä kahvilan puolella.
Kannattaa käydä sinunkin, lukijani.
3 kommenttia:
Näinhän se oli. Kirjoja sai kuulemma vaikka lainata ja niitä oli tosi runsaasti.
Mielenkiintoinen paikka. Hiehoja ideoita ja kahvilakin näytti yksilölliseltä. Olisi ilo vierailla sielläkin.
Paikka on todella unohtumaton. Veisin ulkolaiset vieraani ehdottomasti sinne, oli siinä sen verran exotiikkaa.
Lähetä kommentti