Sivut

perjantai 13. helmikuuta 2015

Herra Harakka




Harakka huttua keittää
hännällänsä hämmentää, 
nokallansa maistaa. 
Antaa tälle pojalle, antaa tälle pojalle, antaa tälle pojalle, antaa tälle pojalle, mutta tämä pieni poika jäi ilman.. 

Harakka lähti kaivolta vettä hakemaan. 
Löytyi kivi, 
löytyi oja 
ja sieltä se kaivo löytyi!!



Toinen versio;

Harakka huttua keittää, 
hännällänsä hämmentää, 
käyttää sulka kämmentään 
ja suolat joukkoon heittää. 
Hyppää kivelle, hyppää kannolle, 
lentää suuriin puihin. 
Hups, vaan kupperiskaa. 
ja puurot toisten suihin! 
(laulu: keitä vauvan kämmenelle, 
heitä suola läpsyttäen kämmentä, 
hyppäytä vauvaa kainaloista, 
kutita suulla masua) 


tai kolmas


Harakka huttua keittää, 
hännällänsä hämmentää, 
pyrstöllänsä puistelee, 
nokallansa koittelee, 
panee suolaa, 
panee sokeria, 
antaa tälle, 
antaa tälle 
antaa tälle 
antaa tälle, 
-tälle ei annakaan! 
(loru, keitetään puuro lapsen kädelle 
ja syötetään sormille) 





Syötävää löytyy

Lumi ei kestä edes harakan painoa, kun jalat ovat uponneet


Puhdasta olla pitää pehmeässä lumessa. Komea harakka upposi ja siivet pöllyttivät lunta. 

4 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Kivat runot. tuttujakin. Hienot kuvat Haraksta.

HanneleKristiina kirjoitti...

Ihania ruoja. Mina olen lapsena oppinut vähän samanlaisen mutta hiirestä :)

ritvaliisa kirjoitti...

Kerropa HanneleKristiina hiiriloru.
Kiitos Sylvi ja HanneleKristiina. ☺

Sulo Heinola kirjoitti...

Mielenkiintoisia loruja. En ole kuullutkaan, mutta kyllä harakasta on toki kansan kertomia tarinoita jotka pitävät mielestäni hyvin paikkansa.
Kuvat oli hyviä!