Kirjamessuilla

Ottamani kuvat tallennettiin ystäväni tietokoneen Picasaan ja niinpä siellä on hänen puumerkkinsä jokaisessa kuvassa. Enkä pysty niuitä poistamaan. Sekös  mua harmittaa, mutta olenpahan oppinut siirtämään omalle koneelleni. Erityisesti mua harmittaa kuva kahdesta siilistä ruokakupilla, joka onnistui mielestäni hyvin. 

Näissä kuvissa esiteltin Prinsessa -kirjaa ja itse Prinsessaa ja hänen vilkasta ja värikästä elämäänsä. Kuvassa hänen ainutlaatuinen käsityönsä.

Makedoniasta tekee loistolöytöjä vanhoista kirjoista ja se on alan keräilijän aarreaitta.

Messuilla pääsi kuvaan myös satuhahmojen kanssa.

Aluksi osallistuminen kristillisen kirjan valintaan.

Messut on oiva tapa tutustua kirjauutuuksiin kuuntelemalla luentoja kirjoista ja niiden taustoista. Olen lähes joka vuosi käynyt kirjamessuilla ja kotiin palaan sieltä painavan kassin kanssa. Kotini pursuaa kirjoja, vaikka olen myynyt kirpputorilla ja antanut tutuille sekä Pispalan kirjastoyhdistykselle myytäväksi, mikäli heillä on ennestään ko kirja lainausta varten. Näin he saavat toimintarahaa. Pispalaa kohtaan jäi mielenkiintoni, sillä sieltä lainatuista kirjoista tyttäreni oppi lukemaan nelivuotiaana, jolloin hän sai ensimmäisen oman kirjastokorttinsa Pispalan kirjastosta omalla nimikirjoituksellaan varustettuna, sillä muuten korttia ei olisi saanut ollenkaan. Kirjasto  myöhemmin lopetettiin. Pispalalaiset eivät jääneet sormi suuhun, vaan perustivat kirjaston.

Lemmikkien hautausmaa

Ensimmäisen kerran elämässäni kävin lemmikkien hautausmaalla Ähtärissä. Lumien sulettua haudat jo olivat kauniita ja hoidetun näköisiä. Yhdellä haudalla täällä käy joka päivä ihminen, jolle koira on merkinnyt ilmeisesti todella paljon, se on ollut todellinen ystävä, jota muistellaan edelleen.
Minulla ei ole ollut omaa lemmikkiä koskaan, mutta naapurin lapsilla oli Kalle-varis, jota tuli seurailtua. Tyttärelläni oli akvaario, jonka hän myi  8 -vuotiaana tekemällä oikein virallisen kauppakirjan. Olen tallentanut sen muistoarkistoon, sillä olin yllättynyt miten huolellisesti se oli tehty. Hän oli tehnyt sen oma-aloitteisesti ja  määritellyt kaikki asiat tarkasti..

Inkerin ilot ja ihmeet: kevään ensimmäiset kyyt

Inkerin ilot ja ihmeet: kevään ensimmäiset kyyt

Siilit

On mukavaa  seurata siilien elämää, kun ne iltahämärässä tai auringon noustessa tulevat ruokakupille. Nuo kaksi siiliä pitivät kovaa tuhinaa ja tönivät toisiaan, mutta yhteisymmärryksessä ruoka maistui.

Eräs Suomen parhaista neurologeista sanoi kerran, että parasta terveydenhoitoa on perheen yhteinen ilta-ateria ja se tuntui todella hienolta ajatukselta ja uskon sen pitävän paikkansa. Siiliparikin käy yhdessä ruokailemassa 

Tämä alimmainen siili on Virossa Tartossa, Siilitien päässä. Siilitiellä asui ystäväni.

kevään ensimmäiset kyyt

 Menimme keväällä ensimmäisen kerran tutustumaan mökkielämään kävellen routivaa tietä pitkin.  Lumi oli jo sulanut osittain metsästä. Aurinkoinen, lämmin päivä oli saanut myös käärmeet liikkeelle. Jos olisin ollut yksin, en olisi huomannut ollenkaan käärmeitä, sillä niillä on hyvä suojaväri mättäisiin nähden. Menomatkalla kyyt olivanat rullalla, mutta palatessa kiemurtelivat  tyytyväisinä ilmeisesti pesänsä lähellä, sillä ne olivat lumen saartamina. Lieneekö yksi luonut nahkansa, vai onko tuossa poikasiakin? Arvoitusta minulle. 
En ole ikinä nähnyt itse luonnossa käärmettä, mutta joku edelläkulkija sanoo pelonsekaisin tuntein. Kävelen yksin ilmeisesti niin raskain askelin, että kiemurtelevat pakoon. 
Näissä kuvissa ei näy lunta, mutta lunta oli ihan vieressä.

Juna lähdössä Seinäjoelta Rovaniemelle.

kääpiä ja pahkoja puissa

Kamerani linssi ikäänkuin tarttuu erilaisiin puiden pahkuroihin. 

Siispä tässä teille katseltavaksi niistä muutamia.

Tämän haavan oli majava kaatanut.