Sivut

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Talvipäivä on kukonaskeleen pitempi

Elämä on pitkä, jatkuva tie. Sen uurteissa on värien kirjo mustasta valkoiseen. 

 Talven kaamos sallii levon karhuille, niin myös meille ihmisille.

 Keinovalo tekee lumen viherkeltaiseksi, ikäänkuin odottaisi kevään auringonvaloa.

 Sininen hetki maalaa kaiken viileän sinertäväksi.
 Miksi maailma on punertava? 


lauantai 21. tammikuuta 2012

Vaalitohinoita Tampereella

 Tampere -talon sininen viiva on symbolinen tässäkin Aamulehden vaalitilaisuudessa. Vain 500 henkilöä pääsi sisään kuulemaan presidenttiehdokkaiden paneelia. Menossa meitä oli varmaan kolminkertainen määrä. Harmi, kun Aamulehti aliarvioi presidentinvaaleista kiinnostuneiden määrän. Aulaan jäi hiukkasen ihmisiä seuraamaan suorana lähetyksenä keskustelua näyttöruuduilta. Tuntia ennen tilaisuuden alkua tuli vastaan paljon niitä, jotka eivät enää saaneet lippua sisälle. Väkimäärä oli todella pettynyttä. No, tapasihan siellä tuttuja ja saimme syyn arvostella muitakin tiedotusvälineitä. Sininen viiva jatkuu kuitenkin.

Keskustorin vaalikopeille osuin hiljaiseen aikaan vähän ennen sulkemista.

 Sari Essayah yllätti monet myönteisesti televisiokeskusteluissa 
jämäkkyydellään ja asiantuntemuksellaan. Hän ei puhunut toisten päälle, vaan malttoi odottaa vuoroaan.  Presidenttikahvit ja rusinapullaa oli tarjolla vaalikopilla.

 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen oli ehtinyt myös vaalityöhön Tampereelle Koskikeskukseen.


Paavo Väyrysen mukit menivät hyvin kaupaksi. Valtiomiestaitoihin kuuluu myös luovuus ja yrittäminen ja huumorintaju on kohdallaan.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Pyhä yö - hiljennymme viettämään Kristuksen syntymäjuhlaa



Hyvää ja Rauhallista Joulua, Ilon Juhlaa, rakkaat ystävät!




saksaksisuomeksi (G. O. Schöneman)
Stille Nacht! Heilige Nacht!
Alles schläft; einsam wacht
Nur das traute hochheilige Paar.
Holder Knabe im lockigen Haar,
Schlaf in himmlischer Ruh!
Schlaf in himmlischer Ruh!
Stille Nacht! Heilige Nacht!
Hirten erst kundgemacht
Durch der Engel Halleluja.
Tönt es laut von Ferne und Nah:
Christ, der Retter ist da!
Christ, der Retter ist da!
Stille Nacht! Heilige Nacht!
Gottes Sohn! O wie lacht
Lieb aus deinem göttlichen Mund,
Da uns schlägt die rettende Stund,
Christ in deiner Geburt!
Christ in deiner Geburt!
Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.
Jouluyö, juhlayö!
Paimenil yksin työ.
Enkel taivaasta ilmoitti heill':
Suuri koittanut riemu on teill'!
Kristus syntynyt on,
Kristus syntynyt on!
Jouluyö, juhlayö!
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
olkoon suosio suur,
olkoon suosio suur!

Väitetään, että Jouluyö, juhlayö on maailman tunnetuin joululaulu. Se on kirjoitettu Luukkaan evankeliumin toisen luvun mukaan Kristuksen syntymästä. Sanat on kirjoitettu jo 1816 (Josef Mohr). sävellys on Franz Xver Gruberin 1818. Ensimmäinen esitys oli Oberndorfissa 24. joulukuuta 1818 keskiyön messussa. Gruber kuoli 1894, samana vuonna, kun adoptioäitini syntyi.


perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulutunnelmaa Tampereella

TTT
Keskustori
Hervanta
oma koti
Särkänniemen marsut


Linnuille joulua Keskustorilla

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Nykyryijyjä

 Nautin, kun katselen kauniita ryijyjä ja käsitöitä.  Kuvasin ryijyjä käsityön ystävien näyttelyssä muutama vuosi sitten ja tässä muutama. Suomen käsityön ystävät on perustettu jo 1879. Vanhin suomalainen ryijy on peräisin 1600 -luvulta.




Aikana jolloin kuljettiin hevosella, käytettiin ryijyjä rekipeitteenä. Muistan lapsuudestani yhden joulukirkkomatkan reessä, jossa me lapset olimme lämpimien peittojen suojaamina. Matka kirkkoon oli jännittävä. Isä ajoi välillä lujaa ja loppumatkalla tuli pieni kilpailu siitä, kuka on ensin perillä. Urho -hevosemme sai sitten kauroja eteensä ja kiinnitettiin puiseen pysäköintihirteen, jonka hevoset olivat nakertaneet lovelle.


torstai 15. joulukuuta 2011

Karjalaisten käsityönäyttely Tampereella

 Paula -ystäväni on taitava ompelija ja käsityöntekijä. Vuosi sitten hän meni karjalaisten perinnekäsitöitä tekemään ja tuloksena useita etupistokaitaliinoja. Erikoista näissä on se, että nurja puoli on täysin samanlainen. Ei edes langanpäiden pujotusjälkeä löydy mistään. 
Nämä käsityöt olivat kirjastotalo Metsossa näytteillä.

 Malli oli käsityölehdessä, mutta ystäväni muunteli sen mielensä mukaiseksi.
 Valitettavasti en muista kumman kuvan valaistus tuo oikeat värit esille. 
Seinävaate on kudottu (Lempi Raatikainen) vuonna 1936 Kivennavan Vaittilan kylässä. Villat ovat itse kasvatetuista lampaista ja värjätty kasviväreillä. Seinävaatetta käytettiin sängyn takana vaakasuorassa, toisin kuin kuvissa.

 Valitettavasti en muista kumman kuvan valaistus tuo oikeat värit esille.