Cafe Sibylle

Kävimme elokuussa tyttäreni kanssa hyvällä aamiaisella tässä Karl-Marx-Alleella (paraatikatu) olevassa modernissa kahvila/Muurimuseossa. Berliinin matkalla. Asuntomme oli lähietäisyydellä. Ohessa on myös pieni Galleria-tila

Turkin kiertomatkalla

 Kursunlun luonnonpuistossa vesiputous 

 Appelsiinit säilyvät puissa parhaiten tuoreina ja hyvinä

 Amfiteatteri

 Amfiteatteri

 Eräs hotelleistamme

 Efesos

 Vesikouru

 Kusadasissa Pamukkalen (puuvillalinna) vitivalkoisia kalkkikiviliuskakallioita.
 Se on Unescon maailmanperintökohde.

  Pamukkalen valkoiset kalliot

 Pamukkalen kuumien lähteiden vesi on parantavaa.

 Antiikin raunioita katseltiin useassa paikassa. Paavalin kirjeistä voimme lukea tapahtumista.

 Efesoksen komeita katuja

Antalyassa oleva moskeija. Moskeijoita Turkissa on lähes joka korttelissa.

Viinikan kirkko/Tulkoon valosi -konsertti

Viinikan kirkossa oli lumisateisena päivänä lähetyksen joulukonsertti, jossa esiintyivät laulajat Juha Yli-Knuuttila, tenori, Mari Vuorijärvi, sopraano ja Pertti Kallio, baritoni. Heidän säestäjänään oli Anne Elina Kiviniemi. Juhlapuheen pitivät Teija ja Michael Greed. Konsertin suunnittelivat yhteistyössä Viinikan seurakunnan kanssa Hämeen ev.lut Kansanlähetys, Kylväjä ja Suomen Raamattuopisto. 

Kirkon on suunnitellut tamperelaissyntyinen  Yrjö A Waskinen. Hän voitti suunnittelukilpailun, jossa olivat mukana mm. Lars Sonck ja Alvar Aalto. Kirkko valmistui 1932. Piispa Jaakko Gummerus totesi vihkiäispuheessaan, että kirkossa yhdistyivät ensimmäistä kertaa Suomessa arki- ja sakraalitilat. Viinikan kirkosta tuli pian valmistumisensa jälkeen lasten ja nuorten keskus. Syntyi seurakunnallinen poika- ja tyttötyö. Kirkon yksilaivaiseen tilaan mahtuu lähes 400 henkilöä. Lisäksi seurakuntasalin yhdistämällä tulee lisätilaa noin sadalle.

Koristeaiheita on upotettu lattiasta kattoon asti. 20-äänikertaiset urut valmisti Kangasalan Urkutehdas. Suunnittelijana oli Aarne Wegelius. Kirkonkellojen soinnut määrättiin Tuomiokirkon kellojen mukaisiksi. Etelästä junalla tuleville kirkko näkyy menosuuntaan oikealla omakotitalojen ylitse.

  

 

Yhtenä ohjelmanmyyjistä kuvasin pääosin kirkon eteistilaa. Mukaan pääsi myös seurakuntasali, jossa oli lopuksi konserttikahvit.

Metso pukeutui roosaan

1. Kirjastotalo Metsossa on monenlaista aktivoivaa toimintaa.

Isäni, Aleksanteri (Ale) Nissinen

Eilen oli isäni (kuvassa oik.) 115. syntymäpäivä. Hän kuoli ollessani 4-vuotias. Hän oli Joensuun rautatiesillan siltavahtina ja kulki työmatkoja resiinalla. Kävimme äidin kanssa rautatiesiltaa pitkin hänen työpaikallaan sillanpielessä olevalla kopilla. Oli pelottavaa harppoa ratapölkyillä, kun vesi lainehti alapuolella. Isä tietenkin oli ilmoittanut turvallisen kellonajan, ettei junia kulkenut ja äiti piti tiukasti kädestä kiinni.
Lauantaisin, kun isä tuli työstä kotiin, hän toi meille veljeni kanssa karkkipussin saunaillan iloksi. Fazerin sekalaiset ja Pihlaja -karkit tulivat näin tutuiksi. Juoksimme veljeni kanssa pellon poikki kilpaa isää vastaan. Minä aina hävisin, sillä veljeni on minua kolme vuotta vanhempi.
Toisessa kuvassa isä kaataa kahvia lumiaurassa työmiesten kahvitauolla.

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivänä monien kulku vie hautausmaalle muistelemaan edesmenneitä läheisiä. Sytytämme kynttilän heidän muistolleen joko kotona tai haudalla. Lapsuudessani kävimme Kontiolahden hautausmaalla, jossa oli hartaushetki jumalanpalveluksen jälkeen . Piti kävellä hiljakseen ja kunnioittaen hautausmaan rauhaa, eikä siellä saanut puhua, kuten ei kirkossakaan. Niin opin minäkin virsiä  veisaamaan ulkoa, kun en osannut vielä lukea. Tykkäsin laulamisesta. Lapset oppivat samalla tapoja, ei juoksenneltu ympäriinsä edes pyhinä, sillä se oli lepopäivä

.