Sivut

lauantai 5. toukokuuta 2012

Patsaat Hämeenkadulla Tampereella

Patsaisiin on lisätty katseenvangitsija, sillä nykyihmistä ei alastomuus hätkäytä. Kaikki on arkipäiväistynyt ja menettänyt  Luojan luoman arvokkuuden. 



Hämeenkatu katselee kiireisiä ihmisiä ihmetellen;
Mihin juokset?
Kadulla ei ole kiire. Se odottaa uteliaana.
Millaisia askelia näen tänään? Jättävätkö ne jälkiä?


Askelten ääriviivat tervehtivät toisiaan;
vanhat, nuoret, tiheät, löntystävät, laahaavat jäljet.
Kaikki huutavat puheopettajaa, mutta kukaan ei kuule.


Hämeenkadun tallatut askeleet 
hyppivät ilosta viikonlopun vapaudessa.
Liikenteen melu ei häiritse, vain askelten liha yössä.


Kadun hengitys - aamukaste - huuhtoo sen kasvot.
Askelten päälle pisaroista nousee sateenkaari,
auringon hipaisu akvarellina.


Jalanjälkivuorten hiljainen kaiku hengittää historiaa
ja peittää eriarvoisuuden tahrat ja taakat, ilot ja riemut
Tammerkosken kuohuihin.


Pirkkalaiset Suomen neito, Veronkantaja,
Eränkävijä ja Kauppias valvovat, että
kaikille on paikka sillalla.
Runoni, Hämeenkatu, on julkaistu Tamperelainen -lehden 50-vuotisjuhlavuoden antologiassa: Runoja Tampereesta, 2007

2 kommenttia:

Sulo Heinola kirjoitti...

Todella hieno runo ansaitsee olla julkisuudessa arvotaiteen seurassa.

HanneleKristiina kirjoitti...

Ensiksi onnittelut hyvin elämäää kuvaavasta runosta! patsaiden koristelusta on todettava, että jo on aikoihin eletty, kun Tammerkosken patssatkaan ei sa olla rauhassa. Kyllä se ottaa perustameperelaisen silmään pahasti. Vai olenko kalkkis..