 |
| Patsaisiin on lisätty katseenvangitsija, sillä nykyihmistä ei alastomuus hätkäytä. Kaikki on arkipäiväistynyt ja menettänyt Luojan luoman arvokkuuden. |
 |
| Hämeenkatu katselee kiireisiä ihmisiä ihmetellen; Mihin juokset? Kadulla ei ole kiire. Se odottaa uteliaana. Millaisia askelia näen tänään? Jättävätkö ne jälkiä? Askelten ääriviivat tervehtivät toisiaan; vanhat, nuoret, tiheät, löntystävät, laahaavat jäljet. Kaikki huutavat puheopettajaa, mutta kukaan ei kuule. Hämeenkadun tallatut askeleet hyppivät ilosta viikonlopun vapaudessa. Liikenteen melu ei häiritse, vain askelten liha yössä. Kadun hengitys - aamukaste - huuhtoo sen kasvot. Askelten päälle pisaroista nousee sateenkaari, auringon hipaisu akvarellina. Jalanjälkivuorten hiljainen kaiku hengittää historiaa ja peittää eriarvoisuuden tahrat ja taakat, ilot ja riemut Tammerkosken kuohuihin. Pirkkalaiset Suomen neito, Veronkantaja, Eränkävijä ja Kauppias valvovat, että kaikille on paikka sillalla.  |
2 kommenttia:
Todella hieno runo ansaitsee olla julkisuudessa arvotaiteen seurassa.
Ensiksi onnittelut hyvin elämäää kuvaavasta runosta! patsaiden koristelusta on todettava, että jo on aikoihin eletty, kun Tammerkosken patssatkaan ei sa olla rauhassa. Kyllä se ottaa perustameperelaisen silmään pahasti. Vai olenko kalkkis..
Lähetä kommentti