Viihtyisääkö Tamperetta hattukävelyn jälkeen?

 

Etsimme illansuussa varjotonta valokuvauspaikkaa Tampereen keskustasta. Vihdoin tulimme vanhan arvostetun hotelli -Tammerin puistoon, joka tuntui sopivan. Tampereelle ominaista vettä emme saaneetkaan illan varjojen takia kuvattavaksi, sillä viereinen lammikkokin oli varjojen peittämä. Kuvat otettuamme vasta huomasimme kuinka puistonpenkin vieressä oli koiran jätökset ja paperipaloja. En halunnut poistaa niitä kuvasta näyttääkseni törkeyden tällä viihtyisällä alueella ja ristiriidan kuvaan nähden. Minusta moiselle ulkoiluttajalle ei pitäisi sallia koiranpito-oikeutta, sillä siisteys ja hyvä huolenpito kuuluvat asiaan, ainakin kodin ulkopuolella. Pitäkööt kotinsa vaikka millaisena sotkukasana.

Hattukävely Tampereella

Tänä tuulipuku/lenkkikenkä -aikana naiset melkein häpeävät pukeutua kauniisti kaupungilla. Vain häissä on lupa käyttää asusteita. Tosin nimike asuste, on vieras sana nykyisin suomenkielessä. Ei tiedetä mitä se tarkoittaa. Siksi oli tosi hienoa, että tallainen hattukävely järjestettiin.
Hämeenpuistossa oli samaan aikaan ranskalaisen ruoan viikko, joten kävely sopi loistavasti ajankohtaan. Näitä soisi järjestettävän useammin. 

http://oveliashop.blogspot.fi/2010/02/ovelia-shop.html

SPR esitteli kotimaantoimintaansa keskustorilla

Suomen Punainen Risti tekee monipuolista vapaaehtoistyötä kotimaassa.  Taisi jäädä lahjoitukset vähäisiksi, sillä sää ei suosinut, vaan sateli välillä.

Vapaaehtoiset olivat tässäkin tapahtumassa pääosassa.  Katukiveys näytti  kauniilta punaisen värin korostaessa harmaata.

Kirpputori on yksi keino hankkia rahaa työn tukemiseksi.

Tämä tyttö esitteli läksyapua innokkaasti. Tässä hän pääsi vapaakävelylle. 

 Se herätti lapsuusmuistoja minulle, sillä isäni kanssa kuljettiin samalla tavalla. Joskus katselimme molemmat eteenpäin näin kävellessämme. Isäni oli hyvin leikkisä ja niinpä hän välillä teki yllättäviä hyppyjä ja eripituisia askelia jaloillaan ja minä pysyin kuin pysyinkin  mukana. Se oli hauskaa. Äitikin käveli joskus, mutta harvemmin, samalla tavalla. Sopinee hyvin näin äitienpäivän blogiin, sillä äidillä oli silloin rauha tehdä omia töitään, kun isä oli lasten kanssa. 

Verenpaineen mittaus oli maksuton. Sokerin mittaus oli euro viisikymmentä senttiä. Kaikki palvelut eivät voi olla ilmaisia, sillä SPR:n työ ulottuu koko maailmaan.

Musiikkia sai kuunnella tutustuessaan toimintaan. Välillä musisoijat joutuivat menemään katoksen alle sadetta pakoon. 

 Tässä Tampurin toiminnanjohtaja vapaaehtoisten kanssa esitteli kohtaamis- ja koulutuspaikka Tampuria ja ystävätoimintaa.

Punaisen Ristin toimintaan kuuluvat myös kotipalvelutehtävät.

Ensiapukurssit kuuluvat itsestäänselvyytenä toimintaan ja veripalvelu on, voisiko sanoa, tärkein SPR:n tehtävä.

Lopuksi maukasta jauhelihakeittoa omantunnon hinnalla


http://www.punainenristi.fi/

Kesä ovella koputtaa

Michael Monroe kirjamessuilla Tampereella

Michael Monroe oli kirjamessuilla Tampereella. Esiintyjänä hän oli erittäin miellyttävä. Ei tarvitse ihmetellä, että hän ja hänen bändinsä on  suosittu. Hän julkaisi kirjan ja jokaiselle nimikirjoitusta hakeneelle hän jutteli ystävällisesti välillä halaten, ikään katsomatta ja aikaa säästämättä. Huippu!
Rukoillaanpa joukolla, että hän tulee uskoon ja rupeaa ylistämään Jeesusta meille kaikille!

Taidetta ja viihtyisyyttä Koukkuniemen vanhainkodissa

Koukkuniemen jokainen aula on sisustettu viihtyisäksi. Kalusteet  on hankittu silmää hivelevällä maulla. Tekstiilejä ja muuta taidetta löytyy jokaiseen makuun. 

Veistoksia on monessa kohdassa lisäämässä viihtyisyyttä. En tiedä näiden taiteilijoiden nimiä, mutta kuvat kertokoot, mitä taiteilija on ajatellut näitä veistellessään.

 Lopuksi luonnon taidetta ikkunasta kohti Näsijärveä.

Patsaat Hämeenkadulla Tampereella

Patsaisiin on lisätty katseenvangitsija, sillä nykyihmistä ei alastomuus hätkäytä. Kaikki on arkipäiväistynyt ja menettänyt  Luojan luoman arvokkuuden. 

Hämeenkatu katselee kiireisiä ihmisiä ihmetellen;
Mihin juokset?
Kadulla ei ole kiire. Se odottaa uteliaana.
Millaisia askelia näen tänään? Jättävätkö ne jälkiä?


Askelten ääriviivat tervehtivät toisiaan;
vanhat, nuoret, tiheät, löntystävät, laahaavat jäljet.
Kaikki huutavat puheopettajaa, mutta kukaan ei kuule.


Hämeenkadun tallatut askeleet 
hyppivät ilosta viikonlopun vapaudessa.
Liikenteen melu ei häiritse, vain askelten liha yössä.


Kadun hengitys - aamukaste - huuhtoo sen kasvot.
Askelten päälle pisaroista nousee sateenkaari,
auringon hipaisu akvarellina.


Jalanjälkivuorten hiljainen kaiku hengittää historiaa
ja peittää eriarvoisuuden tahrat ja taakat, ilot ja riemut
Tammerkosken kuohuihin.


Pirkkalaiset Suomen neito, Veronkantaja,
Eränkävijä ja Kauppias valvovat, että
kaikille on paikka sillalla.

Runoni, Hämeenkatu, on julkaistu Tamperelainen -lehden 50-vuotisjuhlavuoden antologiassa: Runoja Tampereesta, 2007