Huutokauppa

Joskus on mielenkiintoista käydä huutokaupassa. Lapsuudessani oli tapana pitää kuolinpesän huutokauppa, jossa myytiin vainajan omaisuutta vaatteista alkaen. Olen itsekin jättänyt tavaraa huutokaupattavaksi. Halvalla meni liian hyvää tavaraa, mutta missäpä niitä säilyttelisi. Ei kannata hankkia varastoa sitä varten. Ihminen tulee todella vähällä toimeen. Sen kun vielä oppisi.

Tämä huutokauppa oli  maaseudulla. Nostalgisia tavaroita. Omassa lapsuuskodissani oli juuri samoja tavaroita ja koneita, jotka helpottivat pienen maalaismökin tilan töitä.
Puffetissa oli kahvia ja munkkeja myytävänä ja hiukopalaksi voileipiä.   Korppuja sai myös ostaa kotiin viemisiksi edullisesti.
  Samasta aiheesta voi lukea seraavasta linkistä:
Huutokauppa MyllymäeHuutokauppa Myllymäellä llä

Inkerin ilot ja ihmeet: Latvialaista keramiikkaa ja taidetta Tampereella

Inkerin ilot ja ihmeet: Latvialaista keramiikkaa ja taidetta Tampereella

Latvialaista keramiikkaa ja taidetta Tampereella

Hiljenny pyhäpäivän viettoon

Hiljenny ristin juurelle.

Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

Majavan maisema keväällä

 Kaijansillalta poikkesimme joenvartta pitkin katselemaan rantamaisemaa.

Kirjamessut 2

Ruokatauolla vertailimme ostoksiamme. Imurin lailla kassi täyttyy pikkuhiljaa, ikäänkuin huomaamatta. 

Tällä kerralla onnistuin  vain valokuvaamaan muutamia haluamiani kirjoja, jotka pitää lukea. Täytyy tilata kirjastosta. Minua kiinnostavat elämäkerrat ja todellisuudessa elävien ihmiskuvaukset. Runokirjat taas herättävät omia ajatuksia syvältä tunneviidakossa. On mukavaa pohdiskella elämän totuuksia ja niiden seurauksia.

ILTA-SANOMAT jakoi tuhtia rukiista leipää päivän uutislehden lisäksi.

Luonnon- ja eläintensuojelua.

 Keskustorilla esitellään usein epäkohtia eläintenhoidosta sekä eläinkokeista ja perehdytään kasvisruokiin maistattamalla ja jakamalla esitteitä. Nuoret ovat innostuneesti asialla ja puhuvat luonnonsuojelun puolesta.

Kirjamessuilla

Ottamani kuvat tallennettiin ystäväni tietokoneen Picasaan ja niinpä siellä on hänen puumerkkinsä jokaisessa kuvassa. Enkä pysty niuitä poistamaan. Sekös  mua harmittaa, mutta olenpahan oppinut siirtämään omalle koneelleni. Erityisesti mua harmittaa kuva kahdesta siilistä ruokakupilla, joka onnistui mielestäni hyvin. 

Näissä kuvissa esiteltin Prinsessa -kirjaa ja itse Prinsessaa ja hänen vilkasta ja värikästä elämäänsä. Kuvassa hänen ainutlaatuinen käsityönsä.

Makedoniasta tekee loistolöytöjä vanhoista kirjoista ja se on alan keräilijän aarreaitta.

Messuilla pääsi kuvaan myös satuhahmojen kanssa.

Aluksi osallistuminen kristillisen kirjan valintaan.

Messut on oiva tapa tutustua kirjauutuuksiin kuuntelemalla luentoja kirjoista ja niiden taustoista. Olen lähes joka vuosi käynyt kirjamessuilla ja kotiin palaan sieltä painavan kassin kanssa. Kotini pursuaa kirjoja, vaikka olen myynyt kirpputorilla ja antanut tutuille sekä Pispalan kirjastoyhdistykselle myytäväksi, mikäli heillä on ennestään ko kirja lainausta varten. Näin he saavat toimintarahaa. Pispalaa kohtaan jäi mielenkiintoni, sillä sieltä lainatuista kirjoista tyttäreni oppi lukemaan nelivuotiaana, jolloin hän sai ensimmäisen oman kirjastokorttinsa Pispalan kirjastosta omalla nimikirjoituksellaan varustettuna, sillä muuten korttia ei olisi saanut ollenkaan. Kirjasto  myöhemmin lopetettiin. Pispalalaiset eivät jääneet sormi suuhun, vaan perustivat kirjaston.