Metso pukeutui roosaan

1. Kirjastotalo Metsossa on monenlaista aktivoivaa toimintaa.

Isäni, Aleksanteri (Ale) Nissinen

Eilen oli isäni (kuvassa oik.) 115. syntymäpäivä. Hän kuoli ollessani 4-vuotias. Hän oli Joensuun rautatiesillan siltavahtina ja kulki työmatkoja resiinalla. Kävimme äidin kanssa rautatiesiltaa pitkin hänen työpaikallaan sillanpielessä olevalla kopilla. Oli pelottavaa harppoa ratapölkyillä, kun vesi lainehti alapuolella. Isä tietenkin oli ilmoittanut turvallisen kellonajan, ettei junia kulkenut ja äiti piti tiukasti kädestä kiinni.
Lauantaisin, kun isä tuli työstä kotiin, hän toi meille veljeni kanssa karkkipussin saunaillan iloksi. Fazerin sekalaiset ja Pihlaja -karkit tulivat näin tutuiksi. Juoksimme veljeni kanssa pellon poikki kilpaa isää vastaan. Minä aina hävisin, sillä veljeni on minua kolme vuotta vanhempi.
Toisessa kuvassa isä kaataa kahvia lumiaurassa työmiesten kahvitauolla.

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivänä monien kulku vie hautausmaalle muistelemaan edesmenneitä läheisiä. Sytytämme kynttilän heidän muistolleen joko kotona tai haudalla. Lapsuudessani kävimme Kontiolahden hautausmaalla, jossa oli hartaushetki jumalanpalveluksen jälkeen . Piti kävellä hiljakseen ja kunnioittaen hautausmaan rauhaa, eikä siellä saanut puhua, kuten ei kirkossakaan. Niin opin minäkin virsiä  veisaamaan ulkoa, kun en osannut vielä lukea. Tykkäsin laulamisesta. Lapset oppivat samalla tapoja, ei juoksenneltu ympäriinsä edes pyhinä, sillä se oli lepopäivä

.