Kustavin suojeltu talonpoikaiskartano Itätalo/Istro 1. osa

Syyskuussa oli tilaisuus vierailla Kustavissa, jossa kahden tuulisen päivän ajan tutustuimme moniin nähtävyyksiin. Yksi niistä oli tämä nykyinen luomu- ja kurssitila, jota kunnostetaan kaiken aikaa. 

 lisätietoja:     http://www.itatalo.fi/historiaa.html  

tie pihapiiriin

pykninki eli päätalo 

väentupa

Istro siirtyi 1570-luvulla Louhisaaren Flemingeille. Tästä on muistona Museoviraston suojelema 1680 -luvun Flemingin metsästysmaja päätalon vieressä. Ruotujaossa Itätalosta tuli rustholli, ja vuonna 1772  paroni Claes Flemming myi Kaurissalon rusthollin Österman -suvulle

Nimi Istro periytyy ja on lyhennys sanasta Österå (Itäjoki), mikä mainitaan ensimmäistä kertaa dokumenteissa v. 1658.  Tilan nimi muutettiin 1930 -luvulla Itätaloksi. 

 Varhaisen keskiajan rannikkopurjehduksen risteytyskohdassa, Kustavin Kaurissalossa, Istro on ollut kaupankäynnin ja merenkulun keskus ja lounaisen saaristomme suurimpia tiloja. Sen varhaisimmat vaiheet ovat hävinneet. Asutus tällä tuulisella, laakealla kalliosaarella on ollut mahdollista jo 600 -luvulla, jolloin vedenpinta oli noin 7 metriä korkeammalla.

Keskiajalla tila oli merkitty kirkonkirjoihin piispantalona ja se kuului Turun piispanistuimelle. Uskonpuhdistuksen yhteydessä kirkon maanomistus siirtyi kruunulle ja siltä usein eteenpäin aatelistolle. Istro oli ruotujakolaitoksen olemassaolon aikana, 1600-luvun lopulta aina 1800 -luvun loppuun Kustavin Kaurissalon rusthollin kantatila.

Iloksi ja ravinnoksi

Luumutomaatit kasvoivat lukuisina. Kypsymistä  sai vielä odottaa.

Tomaatti viihtyy hyvin kasvihuoneessa.

Verenpisarat lopettelivat kukintaansa. Kasvi säilyy talven yli viileässä, mielellään ei alle +8 asteen. Syksyllä kasvi leikataan ja ylimääräinen multa poistetaan tuholaisen huomaamiseksi, peitellään ja annetaan olla kevääseen viileässä. 

Herkulliset viinirypäleet

 

Maukkaimmat maistamani viinirypäleet Kustavissa. Aromi oli taivaallinen. 

Noin kolmekymmentä vuotta sitten oli  henkiparkani lähteä, kun viinirypäle meni henkeeni. Olin juuri menettämässä tajuntani, näkö oli jo hämärtynyt, kun yhtäkkiä suustani räjähti rypäle ulos. Mistään en löytänyt jälkeäkään rypäleestä, niin pieniksi oli mennyt. Istuin välittömästi tuolille. Ehkä vartin päästä menin katsomaan peiliin ja näin valkoisen minäni. Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli syödä viinirypäleitä. Tosin pikkuhiljaa olen huolellisesti purren uskaltanut maistaa.

Juankosken kohinaa

Laulelimme  autossa Juicen lauluja ja huomasimme olevamme lähellä Juankoskea. Siispä auton pyörät kääntyivät sinne. Ensimmäiseksi tuli vastaan Juicen patsas. Laatan alapuolella olivat Juicen kämmenet. Toisella reunalla patsasta toisten bändin jäsenten kämmenet. Välissä monia mielenkiintoisia elementtejä.

Ruukin vellikello  muistutti ruokailusta. Alueella olikin hyvä ruokapaikka kosken  partaalla. Seisova pöytä ikäänkuin odotti meitä. Kokki toi itse täytettyjä paprikoita suoraan pöytäämme. Palvelu ja ruoka olivat erinomaisia.

Lopuksi tutustuimme ruukin koko alueeseen. Polkupyörän viereinen ovi johti paikallisten kädentaitajien valmistamien esineiden myymälään. Taidetta oli eri aisteille, sekä käyttöä varten että koristeeksi. Suosittelen ainakin ensi kesän matkailukohteeksi. Ruukki on Itä-Suomen ensimmäinen teollisuuslaitos vuodelta 1746, joten aikaa kannattaa varata  koko päivä, että ehtii tutustua historiaan ja nauttia kauniista ympäristöstä.

Laukaanhovi

 Elokuussa lähdimme tyttäreni kanssa lomamatkalle Itä-Suomea kohti. Ensimmäinen "pyydys" Laukaanhovi oli pian Jyväskylän jälkeen.

Oili, Petter ja Aulis, Hki

Äidin albumista: Oili, Petter, Aulis. Helsinki 12.11.1937. 

Valokuvaamo J.Kuusisto Hki, Unioninkatu 45

Isäni Aleksanteri (Ale) Nissinen s.1890- luvulla. Liperi. k.1952 Kontiolahti

Ehkä he ovat hänen sukuaan, sillä isäni kävi Helsingissä sukulaisissa.

 Olisin iloinen, jos saisin tietää, keitä he ovat. 

ota yhteys sp. leino.ritva@gmail.com

 

 Kesällä katselin torilla kauniita käsitöitä. Nämä olivat Laukontorilla. Perinteiset sukat tekevät aina kauppansa. Villasukat sai lahjaksi mm. namibialainen ystävä. 

 Huovutus on nyt muodissa. Eri tekniikoilla saadaan monipuolisia käyttö ja koriste-esineitä. 

Korut on tehty solmimalla solmuja vieretysten.

 Helmikoruja syntyy myyntityön lomassa. 

Alla tuotteet on tehty kierrätysmateriaalista. 

 Betonista voi tehdä muutakin kuin taloja ja kaivonrenkaita. Näillä pikkuesineillä voi koristella vaikka kukkaruukun multapinnan piiloon ja näin kosteus säilyy pitempään.

 Sivellin ja paljon luovuutta, niin värit alkavat elää omaa elämäänsä puulla ja paperilla. 

Turun satamassa

Oli aika, jolloin Bore oli hieno ja suuri laiva.

Turun satamaan varasimme aikaa, että sai tutustua ympäristöön. Junasta tultua näkyi vanha "suuri Bore" ja Siljan laiva satamassa. Me odotimme Vikingin alusta. Niinpä teimme kierroksen Turun linnan ympäri. Makasiinit kadun toisella puolella puhuttavat turkulaisia. Linna oli jo suljettu, mutta puisto oli kaunis ympärillä. Tilataide nurmikolla kimalteli eri muotoisina auringonsäteiden vaikutuksesta.

Taivaan lahjat

Taivaan lahjat koostuu seitsemästä peilimosaiikilla päällystetystä luonnonkivestä Ne välkkyvät valossa ja kätkeytyvät varjoihin puiden seassa, ikään kuin ne olisivat pudonneet taivaalta puiston nurmelle. Peilinsirpaleet heijastavat paikan toisena, kertautuneena ja useasta pisteestä tarkasteltuna. Vertauskuvallisesti Taivaan lahjat asettaa rinnakkain kaksi aikaa, kiven ikuisuuden ja katoavan nykyhetken. Taivaan lahjat -teoksen kohdalla Cavén jalostaa luonnonkivestä säkenöiviä kappaleita, joiden alkuperä johdattelee pohtimaan ihmisen paikkaa maailmassa. Ne kutsuvat pohtimaan asioita, jotka ovat askarruttaneet ja elähdyttäneet meitä ihmisiä vuosituhansia: aikaa, olemassaoloa ja asioiden luonnetta.

Taiteilija ja työryhmä

Kari Cavén tekee veistoksia kierrätysmateriaaleista.

Cavén on suunnitellut ja toteuttanut Taivaan lahjat -teoksen yhdessä työryhmän kanssa. Työryhmään kuuluvat harjoittelijat Turun Taideakatemiasta: kuvataideopiskelijat Noora Hirvonen, Jaana Saarikoski ja Miina Pohjolainen.

Lauantailounaan jälkiruokaherkut

Varistelua

Kävin eilen Mummon Kammarissa kirjallisuuspiirissä, mutta silmiini tarttui lokakuun taidenäyttely: Varistelua. Siinä taiteilijat olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Toinen oli kirjansitoja, kertomustieteilijä ja toinen luova kädentaitaja, toimistovirkailija. Huovutustyö ja rautalangan taittelu sekä kirjansidonta olivat oiva yhdistelmä.

Rakastuneet varikset oksalla on ihan oma nimitykseni.

Lopuksi molemmat taiteilijat kukkien kanssa, jotka olisin halunnut ojentaa, mutta ne olivat Kammarin pöydällä. Menkääpä, ystävät, Otavalankadulle Mummon Kammariin tutustumaan koko teokseen.

Taiteilijat Anja Leino ja Varpu Löyttyniemi.

Pohjalaista huumoria postikorteissa

 Hämeenlinnan tapahtumassa oli paljon kokoelmia sermeillä eri taiteilijoilta, nappasin muutaman kuvan muistoksi. Kaikki kuvat on otettu kännykkäkameralla.

 

Postikorttitapahtuma Hämeenlinnassa 2

Apollo postikorttiyhdistyksen tavoitteena on postikorttikulttuurin tunnetuksi tekeminen, postikorttikokoelmien rakentamisen edistäminen ja jäsenten välisen vuorovaikutuksen edistäminen.

 Omppu Omenamäki on taiteillut postikortteja yli neljäkymmentä vuotta. Postimerkeistä lienee tunnetuin Suomen kaunein postimerkki vuodelta 1991, joka on hänen käsialaansa. Omppu -kerho faneille on perustettu 1995.

Sampo Kontunen esittelee Etelä -pohjalaista huumoria korteissaan.

Postikorttitapahtuma Hämeenlinnassa 1

Inge Löök

www.ingelook.com/

" Aika ei ole rahaa, eikä sen tuhlaaminen syntiä." Inge Löökin motto

Tämän työpäivän jälkeen tarvitsi käsi rentoutusta, kun nimikirjoituksia sai kirjoittaa kokoajan.