Joskus on mielenkiintoista käydä huutokaupassa. Lapsuudessani oli tapana pitää kuolinpesän huutokauppa, jossa myytiin vainajan omaisuutta vaatteista alkaen. Olen itsekin jättänyt tavaraa huutokaupattavaksi. Halvalla meni liian hyvää tavaraa, mutta missäpä niitä säilyttelisi. Ei kannata hankkia varastoa sitä varten. Ihminen tulee todella vähällä toimeen. Sen kun vielä oppisi.
Tämä huutokauppa oli maaseudulla. Nostalgisia tavaroita. Omassa lapsuuskodissani oli juuri samoja tavaroita ja koneita, jotka helpottivat pienen maalaismökin tilan töitä.
Puffetissa oli kahvia ja munkkeja myytävänä ja hiukopalaksi voileipiä. Korppuja sai myös ostaa kotiin viemisiksi edullisesti.
Samasta aiheesta voi lukea seraavasta linkistä:
Huutokauppa MyllymäeHuutokauppa Myllymäellä llä
Puffetissa oli kahvia ja munkkeja myytävänä ja hiukopalaksi voileipiä. Korppuja sai myös ostaa kotiin viemisiksi edullisesti.
Samasta aiheesta voi lukea seraavasta linkistä:
Huutokauppa MyllymäeHuutokauppa Myllymäellä llä
3 kommenttia:
Mitä tarttui mukaan? t. arvaa kuka :D
Mielenkiintoisia vanhoja kapineita.
Sitten on se jokaisen huutokaupan henki, jota on vaikea selittää.
Minä ainakin ostan usein tarpeellista tai täysin turhaa joskus.
Arvaanhan minä anonyymit. Ei tarttunut mitään, kun liima jäi kotiin.
Lähetä kommentti