Eilen oli isäni (kuvassa oik.) 115. syntymäpäivä. Hän kuoli ollessani 4-vuotias. Hän oli Joensuun rautatiesillan siltavahtina ja kulki työmatkoja resiinalla. Kävimme äidin kanssa rautatiesiltaa pitkin hänen työpaikallaan sillanpielessä olevalla kopilla. Oli pelottavaa harppoa ratapölkyillä, kun vesi lainehti alapuolella. Isä tietenkin oli ilmoittanut turvallisen kellonajan, ettei junia kulkenut ja äiti piti tiukasti kädestä kiinni.
Lauantaisin, kun isä tuli työstä kotiin, hän toi meille veljeni kanssa karkkipussin saunaillan iloksi. Fazerin sekalaiset ja Pihlaja -karkit tulivat näin tutuiksi. Juoksimme veljeni kanssa pellon poikki kilpaa isää vastaan. Minä aina hävisin, sillä veljeni on minua kolme vuotta vanhempi.
Toisessa kuvassa isä kaataa kahvia lumiaurassa työmiesten kahvitauolla.
4 kommenttia:
Mukava muistelo isästä kuvineen.
Hyvää uutta viikkoa sinulle ja iloa ♥
Vanhat kuvat ja muistot ovat mukavia lukea.
Hän tuli todella vahvasti mieleeni kuvia katsellessani. Vähän hänestä minulla muistoja onkin.
Pitäisi enemmä jättää jälkiä edesmenneistäihmisistä, kun se on käytännössä helppoa.
Lähetä kommentti