Unen mukana putoaa ajatukseni tyynylle.
En herää kauniisiin sanoihin, en lesken lempeen.
Herään kutomaan sanoja
sitkeästä seitistä möyhennettäviksi.
Annan ne sinulle, lorvailevalle kissalle,
joka mouruat kuutamolla.
Vain minä valvon sanojeni mykkyydessä.
Huudan ajatusteni lotossa lettosuolla
vihreiden sammalten peittäessä värien pyhyyden.
Valvon suonsilmän peilikuvassa
elottomuuden räjähtäessä sirpaleiksi,
ja huominen on menneisyydessä - unen rajamailla.
En herää kauniisiin sanoihin, en lesken lempeen.
Herään kutomaan sanoja
sitkeästä seitistä möyhennettäviksi.
Annan ne sinulle, lorvailevalle kissalle,
joka mouruat kuutamolla.
Vain minä valvon sanojeni mykkyydessä.
Huudan ajatusteni lotossa lettosuolla
vihreiden sammalten peittäessä värien pyhyyden.
Valvon suonsilmän peilikuvassa
elottomuuden räjähtäessä sirpaleiksi,
ja huominen on menneisyydessä - unen rajamailla.
3 kommenttia:
Sanallinen esitys luotaa ilmeikkäästi hyvin syvältä. Tunnelmaakin löytyy.
Voisi hyvin valittu kuva täydentää esitystä.
Kiitos, Suloensio! Täytyypä miettiä, josko löytyisi sopiva kuva albumeistani.
Runossa soi kokemuksen syvä ääni,
nyt mun pitää miettiä puhki pääni,
mitä mä vastaan sulle
samoja lahjoja, kun ei suotu oo mulle.
Jatka Ritva vain rataa samaa
tulos on hyvää, taattua kamaa.
Ja eikös sulla oo jo takanakin yksi voitto,
silloin tiedät mitä on juhlasoitto.
Muuten, kyllä mullakin blogi on,
löydät sen osoitteesta hannukalervo.wordpress.com.
Lähetä kommentti