Koukkuniemen vanhainkoti on Tampereella Lapin kaupunginosassa. Se on Pohjoismaiden suurin vanhainkoti. Se valmistui vuonna 1886, jolloin sinne pääsi 886 henkilöä hoitoon.
Nykyisin siellä on lähes 1000 asukasta ja lisäpaikkoja on suunnitelmissa.
Posti kulkee tältä puistomaiselta alueelta.
Tästä ovesta menen nykyisin katsomaan mummua. Mummonkammarilaisena olen aiemmin ollut mm. saattamassa asukkaita osastoilta juhlasaliin erilaisiin tilaisuuksiin.
Alakuvassa kauniisti sisustettu hissiaula, jossa voi levähtää ja odottaa vaikka taksia vierailulta lähtiessään.
Koukkuniemen alueella toimii myös vanhainkodin sairaala. Kesäisin toimii kesäkahvila, johon mm. mummonkammarilaiset kuljettavat asiakkaita ja myyvät tarjolla olevia tuotteita. Kammarilaiset ovat mukana monella muullakin tavalla tukena hoitajille. He seurustelevat asiakkaiden kanssa ja lukevat lehtiä, laittavat papiljotteja jne. sellaisia tehtäviä, mitä ei hoitohenkilöstö pysty riittävästi tekemään. Asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia keski-iän kohotessa, joten perushoito vie ajan. Henkilökuntaa tarvittaisiin enemmän.
Keittiöltä lähtee ruokaa moneen muuhun paikkaan Tampereella, mm. koteihin.
Tukkukauppias Gustaf Fredrik Ahlgren sai muistopatsaan hallintorakennuksen viereen, sillä hänen testamenttivaroillaan mahdollistui rakentaminen.
3 kommenttia:
Kiitos hienosta blogista, joka antoi myös minulle uutta tietoa tästä
Ihastusta ja vihastusta herättävästä paikasta.
Kiitos tästä hienosta koukkuniemen esityksestä. Tämä paikka on minulle erittäin tärkeä ja monella tapaa merkityksellinen. Siellä ovat asuneet monet sukulaiset ja ystävät. läheisin oli mummuni, joka asui Koivula -nimisessä talossa. mummu viihtyi siellä hyvin ja oli tyytväien oloonsa. Tästä on kulunut jo 14 vuotta aikaa, joten se oli silloin. Itsellä on siitä ajasta hyvät muistot.
Kiitos kannustuksesta, ystävät!
On ihanaa kuulla, HanneleKristiina, että kokemus hoidosta on todella hyvä.
Koukkuniemessä minulla on ollut pari läheistä tuttua aiemmin, jotka olen saatellut loppumetreille. Niissäkin on kiitos sanottavana hoitajien yhteistyöstä, se todella toimi. Niillä asukkailla oli tyytyväisyyttä ja ei ollut. Niinkuin suloensio sanoi, että vihastutti ja ihastutti. Minun näkökulmastani heillä oli silloin kaikki hyvin. Tällä hetkellä olen eri mieltä, mutta ei se johdu muusta, kuin henkilökuntapulasta. Kaupungin olisi palkattava lisää esim. sijaisia. Annetaan lääkettä sen takia, kun kukaan ei ehdi seurustella kokoaikaa. Ymmärrän kyllä hoitajia siinä mielessä, että tarvitsevat he työrauhan, jokaiselle ei pystytä ikiomaa hoitajaa koskaan palkkaamaan, mutta kuitenkin se on väärin, että lääkkeellä turrutetaan. Ei ihmistä saa väsyttää lääkkeillä nukkumaan päiviksi ja öiksi. Toisaalta ei missään muualla kuulu elämän ääniä samalla tavalla, kuin kodeissa ennenvanhaan, joissa oli paljon lapsia ja lapsenlapsia jne. Lapset ovat aitoja seuralaisia. Kuului elämän ääni. Se oli rauhoittavaa.
Lähetä kommentti