Sivut

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Matkustaminen on minulle mieluista ja jos mahdollista, teen sen ainakin kotimaassa junalla. Kesällä on tietenkin helpompi lähteä kuin talvella, kun ei tarvitse olla paljoa matkatavaroita.  Pääradoilla kulkevat moderneimmat junat.  Valokuvia tulee napattua asemilla ympäristöä tutkaillessa. 

n.
Harvemmin liikennöidyillä rataosilla on vielä käytössä nämä teräsvaunut, joissa kännykkäyhteydet  toimivat  pätkien.  Nämä vaunustot ovat pikkuhiljaa poistumassa liikenteestä. Niitä on valmistettu vuodesta 1961 vuoteen 1985. Kyllä ne olivat hienoja puuvaunujen jälkeen!
 Asemalla kuultua 1970 -luvulla: eräs asiakas oli tilannut makuupaikan tällaiseen vaunuun kolmen henkilön hyttiin. Paikat olivat kyseiseen junaan loppuunmyydyt ja hänelle oli varattu paikka saman junan vanhan puurunkoisen vaunun kahden hengen hyttiin. Virkailijan kerrottua asian, sanoi asiakas niskojaan nakellen: "Enhän minä sellaista huoli, koska vanhat vaunut kulkevat niin hitaasti."  



 Näitä lähiliikennevaunustorunkoja on vaihdettu vanhojen poistuvien vaunujen tilalle henkilöjuniksi. Ne kiihtyvät ja pysähtyvät nopeasti, kun seisakkeita ja asemia on usein. 
Harmaana talvipäivänä ja sateisena päivänä yleensä, on mukavaa hypätä junaan ja  vaihtaa maisemaa.   Asema olikin  eräälle alle 10 -vuotiaalle paras paikka maailmassa, sillä sieltä pääsi mummulaan ja milloin minnekin uuteen paikkaan. Matkustaminen onkin hänen suuri harrastuksensa aikuisenakin. 
Lisäänpä tähän vielä höyryveturin Haapamäen asemalta. Kuva otettu junan ikkunasta, jossa jäätyneet pisarat. 

3 kommenttia:

HanneleKristiina kirjoitti...

Kiitos valaisevasyta blogistasi junista. olen oikea junafriikki ja matkustan mieleläni juuri junalla. Lapsuuden höyryveturiy sankkoine savuineen olivat ihastus ja vihastus , kun joskus satoi mustaa nokea uudelle hienolle mekolle;)

Sulo Heinola kirjoitti...

Kyllä minäkin pidän junista ja viihdyn junan tasaisessa kyydissä jossa on usein hyvää tilaakin ihmisten istua.
Mukava oli lukea asiaa tunteva blogisi. Kuitenkin joskus kaipaan romanttista höyryveturi aikaa takaisin.

ritvaliisa kirjoitti...

Lapsuudessa juostiin radan varteen katselemaan höyryjunaa ja vilkuttamaan kuljettajalle. Aina he vilkuttivatkin. Nyt on toisin. Juna pyyhältää lujaa ohi, eikä kuljettaja ehdi huomata pieniä heiluttelijoita. Joskus oli radanvarsiheinikko tulessa veturista lennelleistä kipunoista. Äiti piti huolen, että kaikki kohdallamme sammutettiin. Oli ohjeena, että jos kipuna lentää maahan, niin se pitää heti tallata sammuksiin.